Saako leipurilta pyytää reseptiä?

DSC_0140 (686x1024)

 

Mielipiteet reseptien ja tietotaidon avoimesta jakamisesta heittävät meidät ammattilaiset edelleen useampaan leiriin. Ilmiö on mielenkiintoinen ja monitahoinen.
On kiinnostavaa keskustella ja huomata, kuinka eri tavoin voimmekaan suhtautua suhteellisen yksinkertaiseen kysymykseen: ”Voinko saada reseptin?”

 

Reseptien jakaminen toisille ja muiden käyttöön herättää helposti yllättävän kipakan keskustelun lähes piireissä kuin piireissä. Mikäli keskustelijat ovat elintarvikealalla, ’keskustelun’ voi melkein jo vaihtaa ’voimakkaiksi mielipiteiksi’ tai suorastaan vaikka ’ilmiriidaksi’, jos päivä on ollut huono ja nälkä vaivaa.

Juttelimme reseptien jakamisesta alalla olevien leipuritovereideni kanssa ja pienessä, alle kymmenen hengen joukossammekin saimme jo kasaan muutaman erilaisen tavan katsoa samaa asiaa. Onneksemme oli kekkerit ja notkuva pöydällinen ruokaa, joten henkilövahingoilta vältyttiin.

Oikeasti keskustelu oli hyvällä mielellä toteutettu ja se sai mukavasti aivorattaat pyörimään.

 

Mitkä sitten ovat nuo yleisimmät katsontatavat?

Täsmällisin tapa nähdä tämä asia lienee eräänlainen liukuva valikko, jossa toisessa ääripäässä halutaan jakaa kaikki osaaminen kaikille ja toiseen päätyyn on sijoittunut hyvin tarkkaan kaiken salassa pitävä taho.
Killun itse siellä keskivaiheen tienoilla, mutta selvästi jakamisen puolelle sijoittuneena nykytilassani. Mielipiteillä toki on tapana vaihdella ajan kuluessa, joten omanikin varmasti muuntuu osin jossain kohtaa.

Kun kyse on mielipiteistä, ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Suurin osa varmasti kannattaa tiedon jakamista reseptien tai tekniikoiden muodossa, mutta mitä ja kuinka paljon?

Minä tykkään jakaa osaamistani ja omia ohjeitani lähestulkoon kelle vain (hah, joo. Kirjoitan tosiaan leivontablogia tässä, että ehkä sen huomaa.), mutta ymmärrän myös sen näkökannan, että liiketoiminnallisesti ei välttämättä ole kamalan järkevää kaikkea välttämättä paljastaa.

 

Kun kyse on mielipiteistä, ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

 

Toistaiseksi en ole itse pidätellyt mitään reseptihanoja tukossa täällä Paha Kakku-blogissa ja tuntuu aika kiusalliselta ja tukalaltakin miettiä sitä, että niin tekisin.  Olen aina ollut enemmän itse tiedon jakamiseen ja toisten opastamiseen suuntautuva. Tuntuu aika mahdottomalta ajatus, että minulla olisi jotain sukureseptejä, joihin vihkiydytään salaisuuden ja verivihan uhan alla uhrimenoin, joille olisivat pahimmatkin illuminati-intoilijat kateellisia.

En sano etteikö sellaisia saisi olla. Se vain ei ole minun juttuni.

 

Yritysten kohdalla ymmärrän salailun jo paljon paremmin.  Mestari-oppipoika-mentaliteetti ja yritysten tarkoitus olla rahantekolaitoksia saavat varsinkin elintarvikealalla monien ammattilaisten suut tiukkaan suppuun. Tietoa on valtavasti, mutta sitä ei välttämättä jaeta kovin auliisti kollegoillekaan.

Eri yritysten välillä on valtavia kulttuurieroja. Osassa reseptejä vartioidaan mustasukkaisemmin kuin toisissa.  Kaikilla käsityöaloilla on voimakkaana ajatus siitä, että se oma tekniikka tai oivallus voi joskus olla rahanarvoista tietoa, joten kortit tupataan yleisesti ottaen pitämään lähellä rintaa. Sekin on täysin ok.

 

Mutta miten sitten tuo otsikko ja se, onko leipurilta lupa pyytää reseptiä?

 

Sanoisin, että yleisesti ottaen on edelleen aika suuri sosiaalinen kömmähdys alkaa pyydellä alan ammattilaiselta ohjetta. Varsinkin ellette ole sydänystäviä ja silloinkin juttu voi kääntyä aika kiusalliseksi. Sitä ei ainakaan kannata tehdä yleisön edessä.

Monet yritykset ja alan toimijat saattavat työkavereilleen ja alaisilleen jakaa ohjeitaan niin sanotusti omaan käyttöön. Eli reseptejä on lupa käyttää omalla vapaa-ajalla, mutta niitä ei saa jakaa eteenpäin. Minäkin olen saanut tällaisia ohjeita ja niitä en levittele, sillä reseptit eivät ole minun omiani. Jos siis vastaus on: ”Valitettavasti en voi antaa ohjetta”, syy voi olla juurikin tällainen.

Suoran pyynnön sijaan voikin olla hyvä ensin keskustella  tuotteesta itsestään ja yleisesti koittaa urkkia, onko resepti tekijän oma vai ei.  Aika monesti sitä saa sentään sellaisen yleiskuvan aineksista, jos nyt ei ihan sitä tarkkaa ohjetta. Välillä sen vain täytyy riittää.

 

. . .

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s